Masennus

[jm82]

Tuossa vähän omaa juttua. Itsellä alkoi vasemman jalan kivulla ja siitä seurasi vähän ahdistustakin. Sitten alkoi olla jotenkin "hassusti" molemmat jalat kipeät, josta seurasi ihan pirusti ahdistusta ja siitä sitten seurasi jo vaikeaa masennustakin. Itsellä ei mitään ahdistushäiriötä kumminkaan ole.

Ahdistus ja kipu siis vähän sama asia? Ja vasta tämän jälkeen masennus on niiden seurausta. Itsellähän unikin on tullut silloin huonoksi ja siksi joutuukin syömään lääkkeitä että nukuttaisi.

Ahdistus kytkeytyy läheisesti kipuun ja on sinänsä normaali reaktio. Ahdistusherkillä henkilöillä siitä voi kuitenkin tulla merkittävä kipua ylläpitävä tekijä.

Pääsääntöisesti ahdistus edeltää kivun pitkittymistä, kun taas masennus on kivun seuraus (45). Molemmat huonontavat unta, mikä puolestaan laskee mielialaa ja lisää koetun kivun voimakkuutta. Vyyhti voi johtaa kiputilan pahenemiseen myös painon nousun ja inflammaation kautta. Lisäksi pelko-välttämiskäyttäytyminen ja masennus vähentävät voimavaroja, joita potilas tarvitsisi kuntoutumiseen.

Kivun pitkittymisen taustalla saattaa olla myös oppimis- ja palkitsemisjärjestelmän hermoverkkojen "kytkentähäiriöitä". Näiden hermoverkkojen funktionaalisen kuvantamisen avulla on väitetty voitavan ennustaa jo subakuutissa vaiheessa, pitkittyykö selkäkipu (46). Selkäkivun pitkittyessä kipukokemus siirtyy aivojen sensorisista verkostoista emotionaalisiin. Tämä on osoitettu seurantatutkimuksissa, joissa on tehty useita fMRI-kuvauksia (47).

Huomiota on alettu kiinnittää myös kivun pitkittymiseltä suojaaviin tekijöihin. Niitä ovat mm. joustavuus (flexibility) (48) ja kyky toipua vastoinkäymisistä (resilienssi) (49). Haavoittuvuustekijöiden ja suojaavien tekijöiden voimasuhteet säätävät, miten potilas pystyy sopeutumaan kipuunsa ja laatimaan strategioita pärjätäkseen kivusta huolimatta (kuvio 2).

Myös sosiaaliset tekijät ovat tärkeitä kipupotilaan ennusteen kannalta. Perheen ja työyhteisön ymmärtävä, kannustava ja aktivoiva ote suojaa kivun pitkittymiseltä. Liiallinen, vaikka hyvää tarkoittava, suojelu ja huolehtiminen voivat johtaa passiivisiin toimintamalleihin ja edistää näin kivun kroonistumista sekä heikentää kuntoutusmahdollisuuksia.

Neuropaattinen ja ym. kipu.
Suositus - Käypä hoito

Suomalaisilla kaksosilla tehdyssä pitkässä seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että alun perin paikallinen kipu (niskakipu, selkäkipu, krooninen päänsärky) oli tärkein itsenäinen selittäjä laaja-alaisen kivun kehittymiselle (63). Siksikin paikallisiin kiputiloihin on tärkeää puuttua varhain.

 

[ttjm]

Nyt on ollut taas melkein kuukausi aika tehotonta aikaa itsellä. Jotenkin mieliala pysyy kohtuullisen positiivisena liikunnan takia, mutta hommien tekeminen on kyllä kussut välillä aika pahasti. Tein tänään yhden palautettavan työn kolmessa tunnissa, mutta aloittamiseen ja "arpomiseen" meni päivätolkulla aikaa.

Pitää varmaan pysyä poissa täältä vähän aikaa, kun tuntuu olevan välillä taipumusta lukea tuntitolkulla keskusteluita. Ei ole oikein edes kyse siitä että keskustelut kiinnostais, mutta lähinnä pitää olla jotain ajankulua. Tai sitten se on joku tekosyy pään sisällä, että vielä ei tarvitse aloittaa

Taidan tehdä uuden vuoden lupauksen, että laitan yleisen keskustelun ignoreen tammikuun ajaksi. Näkee sitten jos vaikka vähän hommista paremmin kiinni.

 

[Memory]

Nyt on ollut taas melkein kuukausi aika tehotonta aikaa itsellä. Jotenkin mieliala pysyy kohtuullisen positiivisena liikunnan takia, mutta hommien tekeminen on kyllä kussut välillä aika pahasti. Tein tänään yhden palautettavan työn kolmessa tunnissa, mutta aloittamiseen ja "arpomiseen" meni päivätolkulla aikaa.

Pitää varmaan pysyä poissa täältä vähän aikaa, kun tuntuu olevan välillä taipumusta lukea tuntitolkulla keskusteluita. Ei ole oikein edes kyse siitä että keskustelut kiinnostais, mutta lähinnä pitää olla jotain ajankulua. Tai sitten se on joku tekosyy pään sisällä, että vielä ei tarvitse aloittaa

Taidan tehdä uuden vuoden lupauksen, että laitan yleisen keskustelun ignoreen tammikuun ajaksi. Näkee sitten jos vaikka vähän hommista paremmin kiinni.

Minulla samaa välillä, koira kattoo että mitä fittua kun jätkä nousee ylös, käyttää ulkona ja sitten tanan koneen ääreen näpyttelee
kerran otin tänä vuonna jo itsesuojeluna kuukauden bannit-paussit, teki hyvää !!

Jaksamista @ttjm

 

[Mendel]

Ite vein koko koneen pikkuserkulle lainaan. Eipähän tuu pelattua. Toisaalta en kyllä olis kiinnostunutkaan enää ku ei oikein mikään muu kiinnosta kuin ei mitäänin tekeminen

 

[jm82]

Minulla samaa välillä, koira kattoo että mitä fittua kun jätkä nousee ylös, käyttää ulkona ja sitten tanan koneen ääreen näpyttelee
kerran otin tänä vuonna jo itsesuojeluna kuukauden bannit-paussit, teki hyvää !!

Jaksamista @ttjm

Se kirjoittaminen oli muuten yksi ahdistuksen hallintakeinoista. Tai siis että ahdistus pitäisi pysyä kurissa tai vähentyä.

En tiedä sitten miten tää puhelimella näpyttely auttaa, mutta ilmeisesti täytyisi keskittyä niin hyvin ja siitä aivot saattaa tykätä?

Liikunta on yksi hyvä kanssa. Että vaikka pitkille lenkeille koiran kanssa haistelemaan merkkejä ja sitten se koirakin saattaa enempi huilata sisällä.

Mi Band 3 -ranneke on ollut kanssa oikein hyvä. Keskimäärin on tullut 3800 askelta päivässä. Edellä 38% käyttäjistä, kun peräkkäiset tavoitteet on nyt 12 päivää.

Spoileri: Kuva

En tiedä mitä lääkkeet vaikuttaa, mutta periaatteessahan ne vaan vähän hankaloittaa liikkumista. Toisaalta ei varmaan huvittaisi sitäkään vähää, jos ei esim saa nukuttua.

Unenkin tuo ranneke jotenkin näyttää ja se pitäisi olla noilla nykyisillä lääkkeillä kai aika hyvä.

Spoileri: Kuva

 

[jm82]

Ite vein koko koneen pikkuserkulle lainaan. Eipähän tuu pelattua. Toisaalta en kyllä olis kiinnostunutkaan enää ku ei oikein mikään muu kiinnosta kuin ei mitäänin tekeminen

Tuo on kyllä ikävää ja hankala saada niitä hyviä juttuja takaisin mieleen. En tiedä mikä siihen sitten auttaa, aika toivottavasti.

 

[jm82]

Taas tuota omaa juttua, kun kellään ei tainnut mitään kipuja olla, paitsi Memoryllä oli kyllä.

Itsellä voisi kuvata sellaisen jatkuvan jännittyneisyyden ja siksi olisi vähän kipeä vähän jokapuolelta. Hankala millään rentoutua ja mitkään lääkkeet ei auta yhtään, kun ei ole annettukaan mitään tehokkaita.

Tuolle oli oikein nimikin keksitty ja ei ole tullut aikaisemmin luettua siitä. F45.4. Ainakaan tuo nykyinen masennuslääke ei tehoa. Tahtoo vaan maksaa aika paljon esim Venlafaxin tosi isolla annoksella ja voi olla haittavaikutuksia. Venlaa kumminkin kokeilin hetken 375mg.

Jos pitkäaikaisen kiputilan taustalla ei ole hoidettavissa olevaa muuta sairautta ja kivun katsotaan ainakin osittain olevan psyykkisperäinen, hoidon kannalta on tärkeää jatkuva suhde oireita ymmärtävään yleislääkäriin tai muuhun lääkäriin.

Pitkäaikainen kipuoireyhtymä (kipuhäiriö)

Lisäksi mulla se "kipu" voi olla väsymystä jaloissa ja käsissäkin voi joskus olla. Ei sillälailla kipua, mutta jalat on vaan väsyneeltä tuntuvat ja siksi kipeät. Ahdistus lisää kipua.

Luultavasti on myös toissijaista. Se paha ahdistus ja masennus olisi kumminkin se isompi juttu.

Kroonista kipua voi esiintyä oireena myös muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten masennustiloissa ja joissakin psykoottisissa sairauksissa. Tällöin kipu on kuitenkin muihin oireisiin nähden toissijainen.

En aijo mennä uudelleen arvauskeskukseen valittamaan ja vielä maksamaankin siitä. Sitä mieltä oli myös se vanha psykiatri, että ei mitään hyötyä. Tuo lääkäri vaan ahdistaa että mene uudestaan, mutta ei ole onneksi mikään pakko.

Se täytyy vielä sanoa, että vähän kehnoa hoitoa. Yritetään pakottaa johonkin työkokeiluun vaikka olen määräaikaisella eläkkeellä. Siitä lääkäri viimeksi kysyi, että miksi en mennyt. Vaikka ei ole mitään toivoakaan että jaksaisin töissä kipeänä. Se magneettistimulaatio on myös jäänyt, vaikka olen jo monta kertaa siitä sanonut. Viime kerralla se kyllä unohtuikin kokonaan. Siitä saattaisi olla hyötyä, mutta jono oli jotain 6kk.

 

[jm82]

Kävin tänään hakemassa 150mg Voxran apteekista. Sen lisäksi saa käyttää noita vanhoja, eli esim Escitalopramia ja Mirtazapinia. Lääkäri sanoi jotain että yli 20mg Escitalopramia ei oikein auta. Otin kumminkin parina päivänä yli maksimin, eli 25mg ja voisi ehkä olla ihan toimiva, kun lääke on niin mietoa. Ehkä yritän sanoa lääkärille seuraavaksi, josko annosta voisi nostaa yli maksimin.

Nyt oli hyvä psykiatrin käynti. Eka jolla oli aikaa kuunnella koko tarina läpi. Vaihdetaan säännöllistä lääkettä Escitalopramista Voxraan ja ahdistuskohtauksiin Opamox harvemmin käytettäväksi. Oliko jollain näistä kokemusta masennuksen hoidossa? Sivuvaikutuksia?

Onko sulle jo ehtinyt tulla kokemuksia Voxrasta? Itsellä ei ole enää Opamoxia, kun purkki loppui jotain 3 vuotta sitten.

Voxraa menee nyt 300mg aamuisin. Ei pahemmin haittavaikutuksia.

Apteekissa sanoi että iltaisin pitäisi ottaa, mutta otin aamusta, kun ajattelin että se olisi parempi. Apteekkari sanoi jotain että voi väsyttää. Taisi sanoa että vaikutuksen huomaa kahden viikon päästä.

 

[Mendel]

Onko sulle jo ehtinyt tulla kokemuksia Voxrasta? Itsellä ei ole enää Opamoxia, kun purkki loppui jotain 3 vuotta sitten.

Ei oo vielä ku pitää ensin pikkuhiljaa pienentää escitalopramin annosta ja ens viikolla vasta alkaa Voxra ku escitalopramia otetaan vain puoli tablettia ja sitte seuraavalla viikolla jää pelkkä Voxra säännöllisesti ja tarvittaessa Opamox.

Nyt alkaa sitte rullata sairaspäiväraha ja pitää vissiin käydä perheneuvolassaki asiat läpi. Sitte pitäs kuntoutuksen kautta päästä johonki töihin. Mietin vaan että mitä jos en sittenkään jaksa/suoriudu kuin satunnaisesti. Omat tulokset töissä tupannu heittään aika vahvasti häränpyllyä oman mielialavaihtelun mukaan. Ja samoin perhe-elämä.
Yks päivä saatan olla muuttamassa pois kotoa ja seuraavana perun aikeeni.

Kivuista puheenollen mulla on skolioosin vuoksi selkä kipeenä *aina*. En vaan tullu maininneeksi koska oma ajattelumaailma on vähä sellanen että totta kai sattuu. Eikö kaikkia muka satu? ai... Niin ja semmosta outua maha ja rintakipua on kans ollu satunnaisesti johon ei kuitenkaan tutkimuksissa löydetty mitään selitystä muuta kuin ehkä närästys mutta närästyslääkkeet ei auta siihen.

 

[jm82]

Ei oo vielä ku pitää ensin pikkuhiljaa pienentää escitalopramin annosta ja ens viikolla vasta alkaa Voxra ku escitalopramia otetaan vain puoli tablettia ja sitte seuraavalla viikolla jää pelkkä Voxra säännöllisesti ja tarvittaessa Opamox.

Nyt alkaa sitte rullata sairaspäiväraha ja pitää vissiin käydä perheneuvolassaki asiat läpi. Sitte pitäs kuntoutuksen kautta päästä johonki töihin. Mietin vaan että mitä jos en sittenkään jaksa/suoriudu kuin satunnaisesti. Omat tulokset töissä tupannu heittään aika vahvasti häränpyllyä oman mielialavaihtelun mukaan. Ja samoin perhe-elämä.
Yks päivä saatan olla muuttamassa pois kotoa ja seuraavana perun aikeeni.

Kivuista puheenollen mulla on skolioosin vuoksi selkä kipeenä *aina*. En vaan tullu maininneeksi koska oma ajattelumaailma on vähä sellanen että totta kai sattuu. Eikö kaikkia muka satu? ai...

Itse en ole Voxra tabletista huomannut yhtään mitään haittavaikutuksia. Luin ohjeen ja siinä painotettiin, että aamulla täytyy ottaa. Ilmeisesti siksi koska voi huonontaa nukkumista.

Itsellä se työmotivaatio ja työkunto on aika huono, koska masennus ei ole oikein parantunut, vaan pysynyt samassa. Niinkun olisi tavallaan jatkuvaa ahdistusta ja palan tunnetta. Jännittyneisyyttä mahassa, jaloissa ja käsissä. Ei onneksi kovin pahaa, mutta on kumminkin jatkuvasti ja samaa on jatkunut jotain 3 vuotta.

Nyt onkin kai uusi psykologin tutkimus ja se edellinen toinen työkykyarvio tehtiin kuulemma 2016. Lisäksi verikokeet. En tiedä sitten mitä psykologi mahtaa löytää. Viimeksi oli kai sitä ahdistuneisuutta. Mutta masennus ei ollut hänen mukaansa pysyvää. Ja että työkunnossa en oikein ollut, mutta sekin tila oli hänen mukaansa väliaikaista.

Itsea haittaa siis ahdistus ja masennus joka tuntuu jaloissa kipuna tai jonain väsymyksenä. Joskus jos ei sattumalta juuri ahdista, niin jalatkaan ei ole niin kipeät. Mutta nopeasti voi väsyä ja kipeytyä ihan ajatusten voimalla. Samoin voi käydä myös käsille. En tiedä jos tuohon auttaisi joku tehokkaampi masennuslääke vaikka, tai isompi annos tuota nykyistä Escitalopramia. Voxran vaikutusta täytyy tässä jotain kuukausi seurailla.

Nyt huomasin tuon kipu jutun. Itse jotenkin mietin että kipu altistaisi selvästi ahdistukselle ja masennukselle. Sitten on vähän hankala saada masennusta pois, kun päivittäin kumminkin sattuu ja ei ole ollut enää koskaan sellaista normaalia kevyttä oloa.

Mullahan oli kanssa toissä eri puolilla kipua rasituksen mukaan. Olin sitten aina vaan sairauslomalla viikoittain, kun tuli joku kipu.

 

[joku]

Voxra kannattaa ottaa niin aikaisin aamulla kuin mahdollista. Paras piristävä vaikutus tulee vasta parin - kolmen tunnin päästä ottamisesta.

 

[Memory]

Minä huomasin että pitää hematologille sanoa 11.01 ettei edes lyrica auta lonkkasärkyyn, ei siinä mitään jos se on syövän 5 välilevyn hermopullistuma kunhan tietää, ei sille mitään voi, pitää vaan kantaa mukanaan hautaansa saakka, its not big deal

 

[Mendel]

jm82: tunnistatko omia oireita tästä? Mulla vissiin on jotain tollasta ainaki... http://www.hengittavamieli.fi/tiedostot/Psykosomaattinen2012.pdf

 

[Pekste]

Noita rauhoittavia bentso lääkkeitä ei kovin helposti ilmeisesti saa.

Kyllä mulle ainakin TK-lääkäri määräsi varsin helposti, kun kerroin vaivani (ahdistuneisuuteen). Pari kertaa sai uusittuakin helposti, mutta sen jälkeen sanottiin, että pitäisi käydä lääkärissä uusiakseen. Ei niitä kyllä mielellään popsi kuin karkkia

 

[Mendel]

Mihin niissä muka jää koukkuun? Eikö se oo periaatteessa unilääke?

 

[Pekste]

Mihin niissä muka jää koukkuun? Eikö se oo periaatteessa unilääke?

"Pitkäaikaista oksatsepaamihoitoa ei saa lopettaa yhtäkkisesti, vaan annostusta on pienennettävä vähitellen. Hoidon äkillinen keskeyttäminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten ahdistuneisuutta, unettomuutta ja kouristuksia.

Opamox-hoidon äkillinen lopettaminen voi myös ohimenevästi pahentaa unettomuutta ja ahdistuneisuutta (ns. rebound-ilmiö). Lisäksi voi esiintyä mielialan vaihteluja ja levottomuutta. Tämän välttämiseksi tulee annosta pienentää ja lääkitys lopettaa vähitellen."

"Opamox‑hoitojakson on oltava mahdollisimman lyhyt, koska lääkkeen pitkäaikainen käyttö heikentää sen tehoa ja altistaa tottumiselle ja riippuvuudelle."

"oksatsepaami kuuluu bentsodiatsepiineihin"

Ja ei, se ei ole pelkästään unilääke.

En suosittele jatkuvaan käyttöön.

 

[Salariff]

Opamox on bentso ja siihen voi kehittyä ihan vakavakin riippuvuus, sellainen että sitä hakee kadulta jos ei lekurilta saa. Ei ole pelkkä unilääke vaan myös ahdistukseen yms. käytetään.

 

[jm82]

jm82: tunnistatko omia oireita tästä? Mulla vissiin on jotain tollasta ainaki... http://www.hengittavamieli.fi/tiedostot/Psykosomaattinen2012.pdf

Kyllä mulla voisi olla tuota psykosomaattista. Oon siinä ahdistusryhmässä, niin siellä ei muilla ollut kai samanlaista. Tai siis sellaista että ahdistaa jatkuvasti ja on jatkuvasti jalat kipeät. Mutta puhelimessa puhuessa huomaa että käsiinkin tulee samanlaista kipua, vaikka puhuisi vain 8 minuuttia. Tää puhelimella kirjoittaminen ei taas rasita käsiä yhtään liikaa, mutta jaloissa tuntuu, kun on makuullaan. Sellaista että pohkeet olisi rasittuneet.

Psykiatrilla olin, mutta en jaksanut sinne enää mennä niin vaihtui lääkärille. Vaihtui toiseen lääkäriin ja pian vaihtuu kolmanteen lääkäriin. Vuoden sisällä, niin vaihtoja on ollut aika paljon. Tuo psykiatri sillä lailla uskoi, että ei kehottanut menemään kunnalliselle lääkärille valittamaan kivuista. Nää kaksi jälkimmäistä ovat taas valittaneet, että ei heillä hoideta fyysisiä kipuja ja että pitäisi mennä kunnalliselle lääkärille. Kerran kävin ja en haluaisi toista kertaa maksaa siitä turhuudesta. Viimeksi puhelimessa lääkäri ei maininnut asiasta mitään, ja en olisi muutenkaan menossa. Viimeksi kunnallinen lääkäri syytti vain Risperidon lääkettä ja kirjoitti jonkun aivan turhan väsymys diagnoosin. Toisaalta eipä se koodi nyt mitään haittaakaan. Yritin kyllä olla pirteänä.

Kerran olin psykiatrilla ja vasen käsi oli kipeä ollut pari päivää ja ei ole ollut ennen samaa vaivaa. Tuolla psykiatrin käynnillä tuo käsi sitten aivan yht äkkiä parani normaaliksi. Lisäksi katse näytti kirkkaalta ja kävely oli tosi kevyttä ja normaalia. Apteekkarilla oli myös kauniit silmät ja näkyi tarkasti. Mutta tuota kevyttä oloa kesti vain jotain tunti tai pari ja sitten en enää huomannut yhtään mitään keveyttä. Teki mieli lenkkeillä, kun oli niin kevyt olo, mutta se sitten jäi kumminkin tekemättä. Sain tuolloin pari vuotta sitten sen Risperidon lääkkeen kokeiluun.

Psykiatri ei ole muistaakseni tarkemmin sanonut mistä johtuu ruumiin ahdistus, mutta itse epäilen että jotain psykosomaattista voisi olla. Masennuslääkehän pitäisi auttaa, mutta jos on sitten vähän turhan mietoa kamaa. Lääke kyllä kirkastaa näköä itsellä ja poistaa paniikkikohtaukset, mutta epäilen silti että liian pieni annos, tuo max annos 20mg. Ainakin itsellä Escitalopram tai Venlafaxin voisi auttaa aika nopeastikin, noin 10 tunnissa jo. Mutta ilmeisesti Voxra lääkkeellä kestää paljon pidempään, että alkaisi auttamaan. Kai se sitten piristää ja jaksaa paremmin.

Mulla kävi siinä psykiatrin käynnillä sillä lailla hassusti että kiihtymys saikin kehon normaaliin tilaan ja kevyeksi. Tuo on ainut kerta kyllä ja mahdotonta avautua uudestaan samoin.

Se vielä että mulla aivan herätessä on kevyempi ja normaali olo, mutta aivan minuuteissa sitten tulee se vähän raskaampi olo. Voi siis vaikka vessassa ehtiä käymään ja ajatella, että ei tunnu kipua ja ahdistusta jännästi oikein ollenkaan.

Toisinaan ruumiillinen kiihtymys ja ihmisen kokema tun-
netila voivat siis olla voimakkaasti ristiriidassa keskenään (mieli
on näennäisen tyyni, mutta ruumis voimakkaiden jännitysten
vallassa), toisinaan taas psyykkinen kiihtymys lisää kehon le-
vottomuutta entisestään. Psykosomaattinen oireilu voidaankin
nähdä keinona selviytyä psyykkisesti kuormittavasta elämän-
tilanteesta tai tunne-elämän hankaluuksista. Jos ristiriitoihin
liittyviä tunteita ja mielikuvia ei ole opittu käsittelemään jo lap-
sena, on myöhemminkin työlästä muodostaa eheää kokonaisu-
utta kokemuksen ja ruumiin tuntemuksen välille. Kun psyykkistä
kipua, ahdistusta, ristiriitaa, haavoittuvuutta ei voida käsitellä
mielen tasolla, ne saavat ilmaisunsa ruumiillisina oireina, ruu-
miinkielellä.

Toiset psykosomaattisesti oireilevat eivät pysty ilmaisemaan
tunteitaan sanallisesti, oireiden kehonkieli asettuu silloin sano-
jen sijaiseksi. Kehonkieli on alkukantaista viestintää, jossa
on suuri informaatiotiheys, mutta sen ymmärtäminen riippuu
paljolti vastaanottajan kyvystä samastua toisen ulkoiseen ja
sisäiseen maailmaan. Kehonkielen ymmärtämiseksi ihminen
tarvitsee apua tulkintaan ja oivallukseen. Ammattitaitoinen aut-
taja kykenee ymmärtämään yksilöllisesti potilaansa sairaus-
käyttäytymisen taustoja ja kuuntelee herkästi oireen- ja kehon-
kieltä.

Psykosomaattisista oireista kärsivän potilaan hoitaminen vaa-
tiikin ammattilaiselta riittävän laajaa tietämystä mielen ja ruu-
miin yhteistoiminnasta.

Monet psykosomaattisista oireista kärsivät hyötyvät ryhmämu-
otoisista hoitomuodoista. Ryhmässä voi esimerkiksi harjoitella
rentoutumista ja stressinhallintakeinoja, puhua mieltä askarrut-
tavista asioista ja saada vertaistukea toisilta samankaltaisista
ongelmista kärsiviltä.

 

[jm82]

Mihin niissä muka jää koukkuun? Eikö se oo periaatteessa unilääke?

Opamoxissa on sellainen miellyttävä vaikutus ja siksi se varmaan on niin koukuttava. Unilääke se on tai sitten ahdistus tai paniikki lääke. Opamoxissa nousee toleranssi jatkuvasti käytettynä, eli teho heikkenee ja täytyy nostaa annosta että teho olisi sama. Tulee siis tuollainen kierre. Siksi sitä ei saakaan käyttää jatkuvasti.

Itsellä unilääkkeeksi 7.5mg Mirtazapin ja 25-50mg Ketipinor. Noihin ei jää koukkuun. Ketipinor on aika tujua kamaa ja voi olla hankala pysyä pystyssä, vähän kun olisi päissään. Mutta siihen ei jää koukkuun, eikä käyttäminen ole niin miellyttävää kuin Opamoxin käyttäminen.

Itse oon kyllä 50mg Ketipinoriin tottunut ja voisin ottaa sen päivällä, eikä nukuttaisi ollenkaan. Poistaa vaan ahdistusta ja masennusta vähän. En kumminkaan käytä sitä. Pelkästään illalla 50mg unta parantamaan. Mulla 200mg josta otan neljäsosan. Mirtazapin myös 30mg/4. Mirtazapin toimii käänteisesti, että pieni annos nukuttaa enemmän.

Niitä oikeita unilääkkeitä en ole koskaan kokeillut.

Myös se Voxra ei koukuta. Enkä itse huomaa mitään vaikutusta tai haittavaikutuksia. Se kuuluisi kumminkin piristää oloa.
Wikin mukaan on stimulantti.

Bupropioni on substituoitu katinoni, jotka ovat tyypillisesti psykostimulantteja.

Opamoxista. Itse huomasin hyvin sen, että lihakset rentoutuu.

Oksatsepaami lievittää ahdistuneisuutta aiheuttamalla keskushermoston osittaisen lamaantumisen. Tästä seuraa myös lihasten rentoutuminen. Suuremmilla annoksilla oksatsepaami aiheuttaa myös väsymystä ja sedaatiota.

Hitaan vaikutusajan alkamisen vuoksi oksatsepaamia käytetään useimmin auttamaan unessa pysymistä nukahtamisen sijaan.

Oksatsepaami – Wikipedia

 

[Memory]

Mulle opamox ei koukuta, otan sitä paniikin relaxina taikka nukahtamiseen, mutta voi olla viikon ilman ei mitään hätää.
mietin tuossa että kuinkahan monelle tulee vastaan
"älä nyt panikoi nyt on joulu, joulu on rauhan aikaa, rauhoitu nyt"-tapauksia, mietin vain??

 

[Mendel]

Opamox on bentso ja siihen voi kehittyä ihan vakavakin riippuvuus, sellainen että sitä hakee kadulta jos ei lekurilta saa. Ei ole pelkkä unilääke vaan myös ahdistukseen yms. käytetään.

Opamoxissa on sellainen miellyttävä vaikutus ja siksi se varmaan on niin koukuttava. Unilääke se on tai sitten ahdistus tai paniikki lääke. Opamoxissa nousee toleranssi jatkuvasti käytettynä, eli teho heikkenee ja täytyy nostaa annosta että teho olisi sama. Tulee siis tuollainen kierre. Siksi sitä ei saakaan käyttää jatkuvasti.
Opamoxista. Itse huomasin hyvin sen, että lihakset rentoutuu.

Oksatsepaami – Wikipedia

Joo-o. Varmaan mulla oli sitte toi 15mg vahvuus niin lievä ettei vaan vaikuta tai sitte muhun ei vaan tehoa mikään lääke. Semmonen suht normi ahdistuskohtaus alko klo 23 toissapäivänä. otin opamoxin (ekan ikinä). Kello 2 pystyin alkaan nukkuun. En huomannut mitään erityisen miellyttävää tai rentouttavaa. Ehkä yritin analysoida omaa oloa liikaa tai odotukset liian korkeella lääkkeen suhteen. Tai en tiiä estäiskö tuo escitalopram sitte vielä sitä miellyttävyyden ja rentoutumisen tunnetta puolellakin annoksella. Pikemminkin ahdistuin lisää siitä ajatuksesta että eihän musta nyt enää pitäis tuntua pahalta kun oon ottanu lääkkeen jonka piti auttaa.

Tavallaan kuitenki hyvä mutta tavallaan ehkä huolettavaa jos tommonen kunnon narkkarikamakaan ei tehoa.
Pitää varmaan lääkäriltä kysäistä että uskaltaako niitä nappeja vetää kaksi. (kun tulee seuraava kohtaus, en ole ottanut vielä kuin sen yhden pillerin ikinä)


Sitte oli vielä semmonen juttu että psykiatri ei ilmeisesti nähnyt kannasta että mulle oli aikaisemmin määrätty unilääkkeeksi Stilnoctia. (se kyllä kysy että saako kattoo mun reseptit ja annoin luvan) Se on auttanut nukahtamiseen kyllä ihan suht. hyvin... mutta rupesin nyt tarkistaan niin sitäpä ei sitte ilmeisesti passaakaan käyttää enää sitte kun Voxra alkaa!

Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - STILNOCT tabletti, kalvopäällysteinen 10 mg

Jos käytät tsolpideemia samanaikaisesti masennuslääkkeiden, kuten bupropionin, desipramiinin, fluoksetiinin, sertraliinin tai venlafaksiinin, kanssa, voit nähdä asioita, joita ei ole olemassa (aistiharhat).

Onneksi mulla ei oo kiinnostusta alkaa trippaileen. Joku hörhömpi ois ehkä voinu kiinnostua tuosta mahdollisuutena. Kuitenki tuo nyt sitte vissiin vaatii lääkkeen vaihtoa kun Stilnoct ei oo yhteensopiva eikä tota Opamoxiakaan kannata alkaa joka nukahtamishäröön nappaileen.

 

[jm82]

Joo-o. Varmaan mulla oli sitte toi 15mg vahvuus niin lievä ettei vaan vaikuta tai sitte muhun ei vaan tehoa mikään lääke. Semmonen suht normi ahdistuskohtaus alko klo 23 toissapäivänä. otin opamoxin (ekan ikinä). Kello 2 pystyin alkaan nukkuun. En huomannut mitään erityisen miellyttävää tai rentouttavaa. Ehkä yritin analysoida omaa oloa liikaa tai odotukset liian korkeella lääkkeen suhteen. Tai en tiiä estäiskö tuo escitalopram sitte vielä sitä miellyttävyyden ja rentoutumisen tunnetta puolellakin annoksella. Pikemminkin ahdistuin lisää siitä ajatuksesta että eihän musta nyt enää pitäis tuntua pahalta kun oon ottanu lääkkeen jonka piti auttaa.

Tavallaan kuitenki hyvä mutta tavallaan ehkä huolettavaa jos tommonen kunnon narkkarikamakaan ei tehoa.
Pitää varmaan lääkäriltä kysäistä että uskaltaako niitä nappeja vetää kaksi. (kun tulee seuraava kohtaus, en ole ottanut vielä kuin sen yhden pillerin ikinä)

Opamox vaikuttaa "todella" hitaasti. Eli tehokkaimmillaan voisi olla 2 tunnin päästä. Puoliintumisaika on sekin aika pitkä, eli 3-21 tuntia.

Itsellä 15mg opamoxista se meni päähän ja jollain lailla rentoutti. Oli myös väsyneempi olo, mutta pysyi kumminkin valveilla.

Tuollaiseen ahdistukseen joka tulee yht äkkiä illalla ja voisi mennä jo nukkumaan, niin jotkut toiset lääkkeet voisi olla parempia, ja mikäänhän ei estä ottamasta myös sitä Opamox 15mg myös.

Yksi mikä poistaa ahdistusta ja väsyttää paljon on 25-200mg lyhytvaikutteinen, eli normaali Ketipinor. Toinen hyvä on 7.5mg Miratazapin, elin puoliska 15mg tabletista, se nukuttaa parhaiten. Mulla selvä vaikutus tulee noin 60 minuutin päästä. On sitten kyllä myös 0.5mg Risperidon joka poistaa myös ahdistusta. Noilla pitäisi jo lähes kuka vaan nukkua? Ainakin itse saan hyvin nukuttua. Ja Opamoxia ei siis tarvita.

Yksi suht hyvä olisi myös Pregabalin (Lyrica). Itse sain tuota, kun eivät antaneet kun yhden purkin Opamoxia. Ei ole kyllä tullut käytettyä Pregabalinia tai Gabapentiiniä. Nuo on tosi tehokkaita, mutta annos pitäisi olla aika iso. Lisäksi nuo on melko kalliita. Pregabalin menee päähän vielä tehokkaammin kuin Opamox. Jos siis et huomannut Opamoxista juuri mitään vaikutusta? Noissa kaikissa kolmessa on se kolmio.

Kannattaa jutella ensin lääkärin kanssa, että saisitko ottaa kaksi 15mg Opamoxia kerralla. Itse otin yksi ilta kaksi kerralla ja siitä hoitaja alkoi valittamaan, että ei niin saa tehdä. Ohje kun oli 15mg x2, siis yksi aamulla ja yksi illalla.

Pitäisi oikeastaan pyytää Opamoxia uudelleen ja käyttää tuon itselle tehdyn ohjeen mukaan. Mutta tiedän kyllä että ei ne sitä anna. Pregabalinia on myös hankala saada, mutta itse saan sitä, kun se on kipulääke ja ahdistuslääke.

Oksatsepaami on keskipitkävaikutteinen bentsodiatsepiini. Se imeytyy monia muita bentsodiatsepiinejä hitaammin, huippupitoisuus plasmassa saavutetaan vasta 1–2 tunnin kuluttua. Oksatsepaamin puoliintumisaika on 3–21 tuntia.[1]

Oksatsepaami lievittää ahdistuneisuutta aiheuttamalla keskushermoston osittaisen lamaantumisen. Tästä seuraa myös lihasten rentoutuminen. Suuremmilla annoksilla oksatsepaami aiheuttaa myös väsymystä ja sedaatiota.

Hitaan vaikutusajan alkamisen vuoksi oksatsepaamia käytetään useimmin auttamaan unessa pysymistä nukahtamisen sijaan.

Lääkkeet joita mulla on aika useita. Aamulla 150mg Voxra, 20mg Escitalopram. Illalla 7.5mg Mirtazapin, 50mg Ketipinor, 0.5mg Risperidon. Ensimmäiset kolme on masennuslääkkeitä ja kaksi viimeistä on psykoosilääkkeitä.

 

[Pekste]

Éi mullakaan ole opamox koukuttanut mitenkään. Ei se oikeastaan edes tunnu vaikuttavan mitenkään. Mirtazapin tai ketipinor ei myöskään aiheuta muuta kuin väsymystä.

 

[jm82]

Kyllä se opamoxkin nukuttaa tosi hyvin, jos ottaa vaikka 75mg, eli 5x15mg. Nukkuu siis pitkään ja todella sikeästi. Herätässä on myös ihan hyvä olo.

 

[Pekste]

Nukuttaa kyllä vähemmässäkin määrin 15 mg (onneksi), mutta en ole oikein ymmärtänyt sen pointtia. Miksi mulla niitä on ns. repullinen. No joo, ahdistuneisuuteen se ehkä auttoi hieman. Ehkä :/ Voi hyvinkin olla placebo

 

[jm82]

Nukuttaa kyllä vähemmässäkin määrin 15 mg (onneksi), mutta en ole oikein ymmärtänyt sen pointtia. Miksi mulla niitä on ns. repullinen. No joo, ahdistuneisuuteen se ehkä auttoi hieman. Ehkä :/ Voi hyvinkin olla placebo

Jos yhtään oikein muistan, niin Opamox on pitkävaikutteinen ja Diapam olisi sitten aika lyhytvaikutteinen. Tuollainen pitkävaikutteinen tuntuu varmaan miedommalta, mutta toisaalta vaikutus kestää kauemmin. Nuo varmaankin on aika mietoja bentsoja. Voisi varmaan olla ihan hyviä lääkkeitä, mutta niitä ei vaan saa. Just tuo lihasjäykkyyden hoito olisi itsellekin aika hyvä juttu. Jos olisi aikoinaan jollain lyhyehköllä kuurilla parantunut? Itse sain vaan 30kpl 15mg Opamoxeja ja nehän riitti vain 15 päiväksi.

Diapam:

Valium oli eniten myyty yksittäinen lääke Yhdysvalloissa vuodesta 1969 vuoteen 1982. Suurin piikki myynnissä oli vuonna 1978, jolloin Valiumia myytiin yli 2,3 miljardia tablettia.[3] Tästä seurasi myös se, että useat potilaat jäivät riippuvaiseksi lääkkeestä, sillä diatsepaami saattaa aiheuttaa säännöllisessä käytössä voimakastakin riippuvuutta. Tämän vuoksi diatsepaamia ja muita bentsodiatsepiineja käytetään nykyään pääsääntöisesti lyhytaikaiseen ahdistuksen, unettomuuden tai lihasjäykkyyden hoitoon.[4]

Diatsepaami – Wikipedia

 

[Pekste]

Kyllä mulle Diapamiakin aikoinaan määrättiin, mutta en edes halunnut niitä hakea. Jostain syystä siinä on tietty leima päällä. Kerran kyllä pakkosyötettiin mulle, mutta se johtui ihan muista syistä (delirium)

 

[Memory]

Liika väsymys on ainakin minulle pahasta, sydän ottaa itseensä, alkaa vinoilee, hakkailee kunnolla ja muutenkin värisee yms.
sitten helpottaa kun on nukkunut esim. päikkärit välissä.
iskä kuoli sydäriin että sitä ratirallaa mennään sitten

 

[Mendel]

Olethan kertonut lääkärille kans sydänvaivoista?

 

[Memory]

Olethan kertonut lääkärille kans sydänvaivoista?

Juuh oli holterit ja kaikki, ei mitään "epänormaalia" vähäsen "laiska" yöllä nukkuessa, syke 40, kyllä sen huomasi välillä kun kesken unien heräsi niin meinasi pumppu ottaa vähäsen extra kierroksia.
Luin muutes kivaa juttua data-lehdestä,
jotain :" sytostaattien sivuvaikutuksena n.10vuoden kuluttua sydänvaivat"
nooh broidi eli 55:ksi sitten sydäri jos tässä 51:nä vielä 10 vuotta menee niin tulee ennätys

Opamox: muori kuoli 2008 ja menin arvauskeskukseen sain heti 30kpl 15mg:n opamoxia.
Mirtzaa en koske, niin karmea krapula pienen palan takia huh...

 

[Pekste]

Hmm. Vai Mirtza aiheutti sellaista. Mulle citalopram aiheutti vähän samaa ja kauheampaa. Joutui ylilääkärille tunnin tolkuttamaan, että aiheuttaa sivuvaikutuksia. Ei meinannut mulkku uskoa :/

 

[Mendel]

Jotenki sekin ahdistaa että käytännössä ateismi esti mun pääsyn osastolle. Kun en usko kuoleman jälkeiseen elämään niin en voi tappaa itseäni. Näin ollen en ole itsetuhoinen -> pärjään kotona. Motiivit mulla on kuitenki yli 50% ajasta melko itsetuhoiset. Pyrin erilaisin toimin varmistumaan siitä että kaikki menis vielä enemmän päin vittuja. Sitte välillä kauhistelen mitä tuli taas tehtyä ja sanottua. Taistelen itseäni vastaan.

 

[Memory]

Jotenki sekin ahdistaa että käytännössä ateismi esti mun pääsyn osastolle. Kun en usko kuoleman jälkeiseen elämään niin en voi tappaa itseäni. Näin ollen en ole itsetuhoinen -> pärjään kotona. Motiivit mulla on kuitenki yli 50% ajasta melko itsetuhoiset. Pyrin erilaisin toimin varmistumaan siitä että kaikki menis vielä enemmän päin vittuja. Sitte välillä kauhistelen mitä tuli taas tehtyä ja sanottua. Taistelen itseäni vastaan.

Tämä, minä ajattelen usein kun on turhaa aikaa aivan karmeita juttuja ihan hullu olen
välillä ajattelen että minkälaista jälkeä tulisi jos systeriltä vetäisin kurkun leipäveittellä auki, sitten välillä saan oikein pidätellä etten pistä samalla puukolla ruokaa odottavaa koiraani, sitä niinkuin oikein odottaa että tule nyt psykoosi ja sekoa kunnolla jotta olo "normalisoituisi".
Ei se siitä mihinkään "normalisoidu" kun on pipi niin on pipi.
Minun aivoni sekotti armeija, pakko-armeija, intin aikana sekosi koko pää, ei 87-88 välitetty mistään paniikista, masennuksesta, ei edes laktoosi-intolerantista, sitten oli vatsa tosi kipeenä ja taas yksi hyvä syy "voida pahoin"

 

[Memory]

02 nukkumaan 03-04 06 ylös viemään turrea ulos, sitten 09 nukkumaan 12 taas ylös.
Mietin tossa sängyssä unta odottaessa että tilanne on mulla tämä, intti sekoitti päätä, tuli panikset ja masis, sitten kun alkoi tulee sairauksia lisää niin ei enää jaksanut, sitä edes auttoi se, että pienestä pitäen jännitti hirveästi kaikkea tarpeetontakin, jossain 30veenä sitten veti yli ja nyt eletään jopa silmänräpäys kerrallaan, kaikki on haudattu jonnekkin eikä mikään enää kiinnosta, vähäsen pelottavaa, siksi pelkään että milloin tämä pommi oikein hajoaa...
Vai hajoaako se...

 

[Mendel]

Mulla kaikki varmaan juontaa juurensa ihan lapsuuteen asti. Vanhemmat ryyppäs ja piiskas mua. Isosisko ja mummo kasvatti mua.

Vanhempien ryyppäys jatkui vuosikausia kunnes erosivat kun olin 10. Äiti lähti nuoremman miehen matkaan. Se oli helpotus mutta samalla tietysti katastrofi.

Koko peruskoulun ajan mua kiusattiin noin 20 henkilön kiusausringin toimesta. Välitunneilla yritin mennä piiloon itkemään.
Opettajat eivät puuttuneet asiaan. Ei silloin puhuttu kiusaamisesta eikä osattu hoitaa niitä asioita.
Jätti tosiaan pysyvät jäljet. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin varauksella ja ylireagoin helposti moitteisiin ja kritiikkiin.

 

[Zerrod]

Itellä peruskoulu ja amis meni kiusattavana niin kyllähän tosta ihan kohtalaiset arvet jäi. Toisella opiskelureissulla oli paljon mukavempaa, mutta olin edelleen erittäin varautunu muita kohtaan.

 

[jm82]

Tämä, minä ajattelen usein kun on turhaa aikaa aivan karmeita juttuja ihan hullu olen
välillä ajattelen että minkälaista jälkeä tulisi jos systeriltä vetäisin kurkun leipäveittellä auki, sitten välillä saan oikein pidätellä etten pistä samalla puukolla ruokaa odottavaa koiraani, sitä niinkuin oikein odottaa että tule nyt psykoosi ja sekoa kunnolla jotta olo "normalisoituisi".
Ei se siitä mihinkään "normalisoidu" kun on pipi niin on pipi.
Minun aivoni sekotti armeija, pakko-armeija, intin aikana sekosi koko pää, ei 87-88 välitetty mistään paniikista, masennuksesta, ei edes laktoosi-intolerantista, sitten oli vatsa tosi kipeenä ja taas yksi hyvä syy "voida pahoin"

Mulla kaikki varmaan juontaa juurensa ihan lapsuuteen asti. Vanhemmat ryyppäs ja piiskas mua. Isosisko ja mummo kasvatti mua.

Vanhempien ryyppäys jatkui vuosikausia kunnes erosivat kun olin 10. Äiti lähti nuoremman miehen matkaan. Se oli helpotus mutta samalla tietysti katastrofi.

Koko peruskoulun ajan mua kiusattiin noin 20 henkilön kiusausringin toimesta. Välitunneilla yritin mennä piiloon itkemään.
Opettajat eivät puuttuneet asiaan. Ei silloin puhuttu kiusaamisesta eikä osattu hoitaa niitä asioita.
Jätti tosiaan pysyvät jäljet. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin varauksella ja ylireagoin helposti moitteisiin ja kritiikkiin.

Itellä peruskoulu ja amis meni kiusattavana niin kyllähän tosta ihan kohtalaiset arvet jäi. Toisella opiskelureissulla oli paljon mukavempaa, mutta olin edelleen erittäin varautunu muita kohtaan.

Mulla armeija ja koulu ja työelämä sujui ihan normaalisti, ei oikeastaan mitään mainittavaa ongelmaa. Kunnes sitten jossain vaiheessa 2012 sairastuin vaikeaan masennukseen. Jopa sellaiseen jota kai voisi kuvailla ainakin lievästi psykoottiseksi. Siinä tosiaan ne mielessä pyörivät ajatukset on aivan hulluja, eikä niissä tunnu olevan mitään järkeä. Jotenkin vie myös helposti yöunet ja tulee sitä paniikkihäiriötä vaikka keskellä yötä, kun pitäisi nukkua.


Viimeksi pyysin sitä Voxra 150mg masennuslääkettä ja en tiedä auttaako se vai ei. Jotenkin tänään tuntuisi, että kyllä se varmaankin piristää oloa. Tuota kannattaa kokeilla, jos ei ole vielä ollut testissä. Vaikuttaa aivan erilailla kuin muut lääkkeet, kun taisi olla stimulantti. Itsellä muut kaksi masennuslääkettä on 20mg Escitalopram ja 7.5mg Mirtazapin.

Ahdistusta poistamaan, rauhoittamaan ja vääränlaisia ajatuksia poistamaan on vielä 0.5mg Risperidon ja 50mg Ketipinor, jotka on siis psykoosilääkkeitä. Oon kyllä nuo jo moneen kertaan maininnut, mutta usein jotain pientä säätöä lääkkeissä. Sain pitää tuon Risperidonin tuossa 0.5mg, joka on neljäsosa 2mg tabletista. Vielä voisi auttaa jos saisin nostaa Escitalopramin yli 20mg maksimi annoksen. Myös Venlafaxin olisi oikein hyvä, mutta en halua sitä käyttää, koska se on kalliimpi (225mg). Ja senhän saa nostaa 375mg asti, jos ei pienempi annos riittävästi toimi. Myös Voxran saisi nostettua 300mg asti.


Itse en oikein tiedä että miten tuollaisista vaikeista asiosta pääsisi yli. Itsellä se masennus vain tuli aika yllättäen. Jotenkin oli liikaa stressiä ja liikaa suunnitelmia ja sitten jotenkin ylikuormittui. Myös haaveita joita ei jaksanut tai tohtinut toteuttaa ja kun hylkäsin ne haaveet, niin siitä seurasi usein masentavaa oloa. Työmotivaatio alkoi olla tosi heikkoa ja jotenkin olin aivan yliväsynyt ja työ tuntui aivan mahdottoman raskailta. En nähnytkään oikein mitään ja vasta ssri tai snri lääke sai näön kirkastumaan normaaliksi. Lääke siis kyllä auttaa, mutta jotenkin tuontuisi että lääkettä on liian vähän. En kyllä ymmärrä että mistä se serotoniinin puutos sitten johtuu.


Se on muuten tosi jännä kun Risperidon vaikuttaa niin tehokkaasti siihen ylireagointiin. Kai se sitten jotenkin hidastaa aivotoimintaa. 0.5mg näyttää olevan siitä kaikkein pienin annos. Omasta mielestä myös positiivinen vaikutus voi jäädä päälle vaikka lopettaisi lääkkeen. Ainakin joksikin aikaa. Toinen jota koitettiin oli Abilify 5mg. Se ei kumminkaan kovin hyvin toiminut, kun piti kai ottaa aamulla ja en tykännyt siitä.

 

[Memory]

Mulla kaikki varmaan juontaa juurensa ihan lapsuuteen asti. Vanhemmat ryyppäs ja piiskas mua. Isosisko ja mummo kasvatti mua.

Vanhempien ryyppäys jatkui vuosikausia kunnes erosivat kun olin 10. Äiti lähti nuoremman miehen matkaan. Se oli helpotus mutta samalla tietysti katastrofi.

Koko peruskoulun ajan mua kiusattiin noin 20 henkilön kiusausringin toimesta. Välitunneilla yritin mennä piiloon itkemään.
Opettajat eivät puuttuneet asiaan. Ei silloin puhuttu kiusaamisesta eikä osattu hoitaa niitä asioita.
Jätti tosiaan pysyvät jäljet. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin varauksella ja ylireagoin helposti moitteisiin ja kritiikkiin.

Sitä minäkin, sitten nauretaan "se juontaa juurensa lapsuudesta" pöh, mulla iskä kuoli kun olin 7v, tilalle tuli sekopää isä-puoli, elämä helvetti 10vuotta, ihan kuin vankilassa, ei ollut omaa iskää eikä enää kotona asuvia veljiä, siksi tuli kammo naisia kohtaa ja en voi rakastaa heitä, tunnen että olen kaappi-homo näitten muitten sairausten lisäksi, tunnen enemmän vetoa miehiä kohtaa kuin ketään naista, varmaankin kuten psyka sanoi niin äidin kanssa elettyä koko ikänsä mulle tuli piilo naisviha. Siksi nykyään ja lapsuudessa kaipasin kasvattavaa tukea antavaa isää. paha olla välillä. Koita jaksaa Sinäkin @Mendel

 

[Memory]

Itellä peruskoulu ja amis meni kiusattavana niin kyllähän tosta ihan kohtalaiset arvet jäi. Toisella opiskelureissulla oli paljon mukavempaa, mutta olin edelleen erittäin varautunu muita kohtaan.

Samaa mun koulussa, jännitin niin että vatsa oli hirveän kipeä, isäpuoli sanoi "lintsaat vaan" mentiin sitten koululle, oikein rehtorin kansliaan kyseli 3. asteen kuulustelussa miksi et tykkää käydä koulua, sanoin että minua kiusataan molemmat sekä isäpuoli että rehtori nauroivat vaan että älä nyt viitsi, sitten kun kyllästyin kiusaamiseen ja kerroin opettajalle niin rehtori otti meidät molemmat puhutteluun sekä kiusaajan että minut, se selitti että plääh plääh, sitten olevinaan "et sitten enää kiusaa, ok ok.." ja taas sama vaan jatkui en jaksanut enää turhaan opettajalle sanoa mitään

Ennen mun lääkkeitä ei kukaan katsonut, 15vuotta oli samat vanhat annostukset jne. ihan ok. nyt katsonut ulkomaalaiset lääkärit 4 kertaa peräkkäin "sinä otta vähempi rivatril 0.5, sinä lopettaa se käyttö" minä että luoja mitä soopaa, jos joku vetää huumeena rivaa niin se ei tarkoita että minunkin pitäisi se lopettaa, nyt on sitten uutena Lyrica 75mg*2 vrk:ssa, helpottaa hyvin, tulee vähän "känninen" olo eikä väsytä liikaa, monet ajattelee heti "väärinkäyttäjä, hakee hyvää oloa"!

Onko se niin väärin että pahaan oloonsa ja zombiuteen hakee joskus hyvempää oloa.
Kaikki tunteet ovat poissa, seronilin vika, sen ½ aika on 3kk sitten alkaa itkettää ihan tuosta vaan uutisia katsoessa, ei sitäkään uskalla enää kokea, sen verran oli kamala kokemus vaikka aikaa n. 5vuotta mennyt, sähköshokkeja ympäri hermoratoja, huimausta tasapaino ongelmia, sitten kun otti 2*200mg seronilia niin tunti ja kaikki ongelmat hävisi.

Nyt tullut vasempaan käteen ihottumaa ja näppyjä, ainakin iho on kuiva, isompi 1x2cm:n alue ei ole vyöruusu koska se ei ole kipeä, jotkut sanoi että jos olisi vyöruusu niin siihen olisi jo kuollut, ihme että joku ihottuma ja heti tulee viikatemies ovelle

Onneksi on verikokeet 05.01 sitten hematologille syöpä kontrolli 11.01, oikea jalka temppuilee, varmasti johtuu liian vähäisestä jumpasta, pohjelihas on ihan jumissa, pitäisi jaksaa maata lattialla ja leikkiä koiran kanssa ja venytellä sitä koko ajan mutta kun on niin kipeä, tietysti olisi voltarenia, se imeytyy hyvin. en tiedä.

uusi vuosi, tulee kohta kamalat paukkeet ja koirani pelkää niitä, silloin pitää olla sen seurana, se tulee väkisin mukaan jopa vessaan ja suihkuun, kumma kyllä, filosofiset eläinlääkäri spesialistit sanoivat "älä helli koiraa ja sano hyvä hauva, rauhoitu nyt" sillä siitä tulee joku pelko-kompleksi ja koira alkaa yhdistää normaalin "hyvä koira" ja koskettelun ilotulituksen kauhuihin, ihan ihme juttua.....

Ihanaa Joulu sekä talvi, olen syntynyt Lucian päivänä ja talvi on minun aikaani ihanan viileää, mutta sitten tulee kevät ja kaikki kivat nousee vihreinä uudelleen eloon, kauneinta on hiirenkorvalla olevat puiden silmut.

btw. olenko muuten ainoa kuka on joskus ottanut itsetuhoisesti yliannostuksen lääkkeitä?
en tarkoittanut sillä itsetuhoisuutta, mutta oli niin paha olla että otin "tarpeeksi" n.20*2mg rivatrilia, tuli vähäsen pöhnä olo ei muuta, mutta psyka sanoi että kohta maksa sanoo poks että älä leiki, itsetuhoisena ottaisi ämpärillisen eli kaikki lääkkeet mitä kaapeista löytyy, mutta sitä on niin vihainen itselleen ja maailmalle että ajattelee "perkele, kun ei yksi tehoa niin otan kourallisen"
tämä on se yleisin resepti, jollei terva ja sauna auta niin sitten se on kuolemaksi...

Sydämessä paha olla, kun ei tunne mistään mitään, ei enää ikävää, surua, ei myötätuntoa jne. vain karmean härskiä kielenkäyttöä
"Ai sinulla on paha olla? masentaa? odotas katson netistä...juuh kerkiät 20minuutin päästä menevän pikajunan alle niin ongelmat ratkeaa ja ratakin putsaantuu" :o

Minusta on tullut omastakin mielestä ongelma elämälle sekä yhteiskunnalle, ensin romahti elämä kun äiti nukkui poies sydäriin 10vuotta sitten, nyt odottelen että tämä 10v koira delaa, nooh, kannan sen sitten lääkärille, 100e tiskiin ja tuhkaukseen sitten 100-150e:lla toinen hauva ja taas alusta, sitten kun viimeiset veljet ja sisko kuolee niin sitten on SORONOO, sitten ollaan koko maailmassa helvetin YKSIN! ja tosiaan yksin...

Äidin puolelta oli 3 kivaa naista, kaikki laittanut välit poikki minuun äitin kuoleman jälkeen, joulukortit lähettää koska minäkin lähetän, tekisi mieli hyvälle äidin ystävälle kirjoittaa kirje ja kertoa omasta syövästä jne.mutta

a) ei jaksa AINA jankata samaa mennyttä sairautta, joka ei olekaan mennyt, vaan tulee joskus (ehkä) takaisin
b) hällä ja muilla on paljon omiakin ongelmia eikä he halua kuulla lisää eivätkä jaksa esim. vastailla mihinkään kirjeisiin.

Itse uskon kirjeisiin, ne ovat tunnekkaita sekä laadukkaita, iki-aikaisia, ei mitään tyhmää epostia tms. kun he eivät ole edes koskaan käyttäneet tietokonetta eikä tarvitsekaan, itse atk-ihmisenä vihaan jo tietokoneita!

Kukaan zimbavelainenkaan lääkäri ei osaa auttaa kun sanon että tahdon tunteeni takaisin, se vaatisi seronilin alas ajon, mutta sitä ollaan jo kokeiltu ja seuraukset ovat että tunteet tulevat takaisin, mutta sivuoireet ovat todella pahat.

Kiitos että sain taas purkaa kerran raamatullisen asiaa, ei näitä jaksa kukaan lukea.
Itse mitä katson niin jos on kovin pitkä kertomus niin on raskasta lukea sitä näytöltä.

 

[Memory]

Mulla armeija ja koulu ja työelämä sujui ihan normaalisti, ei oikeastaan mitään mainittavaa ongelmaa. Kunnes sitten jossain vaiheessa 2012 sairastuin vaikeaan masennukseen. Jopa sellaiseen jota kai voisi kuvailla ainakin lievästi psykoottiseksi. Siinä tosiaan ne mielessä pyörivät ajatukset on aivan hulluja, eikä niissä tunnu olevan mitään järkeä. Jotenkin vie myös helposti yöunet ja tulee sitä paniikkihäiriötä vaikka keskellä yötä, kun pitäisi nukkua.


Viimeksi pyysin sitä Voxra 150mg masennuslääkettä ja en tiedä auttaako se vai ei. Jotenkin tänään tuntuisi, että kyllä se varmaankin piristää oloa. Tuota kannattaa kokeilla, jos ei ole vielä ollut testissä. Vaikuttaa aivan erilailla kuin muut lääkkeet, kun taisi olla stimulantti. Itsellä muut kaksi masennuslääkettä on 20mg Escitalopram ja 7.5mg Mirtazapin.

Ahdistusta poistamaan, rauhoittamaan ja vääränlaisia ajatuksia poistamaan on vielä 0.5mg Risperidon ja 50mg Ketipinor, jotka on siis psykoosilääkkeitä. Oon kyllä nuo jo moneen kertaan maininnut, mutta usein jotain pientä säätöä lääkkeissä. Sain pitää tuon Risperidonin tuossa 0.5mg, joka on neljäsosa 2mg tabletista. Vielä voisi auttaa jos saisin nostaa Escitalopramin yli 20mg maksimi annoksen. Myös Venlafaxin olisi oikein hyvä, mutta en halua sitä käyttää, koska se on kalliimpi (225mg). Ja senhän saa nostaa 375mg asti, jos ei pienempi annos riittävästi toimi. Myös Voxran saisi nostettua 300mg asti.


Itse en oikein tiedä että miten tuollaisista vaikeista asiosta pääsisi yli. Itsellä se masennus vain tuli aika yllättäen. Jotenkin oli liikaa stressiä ja liikaa suunnitelmia ja sitten jotenkin ylikuormittui. Myös haaveita joita ei jaksanut tai tohtinut toteuttaa ja kun hylkäsin ne haaveet, niin siitä seurasi usein masentavaa oloa. Työmotivaatio alkoi olla tosi heikkoa ja jotenkin olin aivan yliväsynyt ja työ tuntui aivan mahdottoman raskailta. En nähnytkään oikein mitään ja vasta ssri tai snri lääke sai näön kirkastumaan normaaliksi. Lääke siis kyllä auttaa, mutta jotenkin tuontuisi että lääkettä on liian vähän. En kyllä ymmärrä että mistä se serotoniinin puutos sitten johtuu.


Se on muuten tosi jännä kun Risperidon vaikuttaa niin tehokkaasti siihen ylireagointiin. Kai se sitten jotenkin hidastaa aivotoimintaa. 0.5mg näyttää olevan siitä kaikkein pienin annos. Omasta mielestä myös positiivinen vaikutus voi jäädä päälle vaikka lopettaisi lääkkeen. Ainakin joksikin aikaa. Toinen jota koitettiin oli Abilify 5mg. Se ei kumminkaan kovin hyvin toiminut, kun piti kai ottaa aamulla ja en tykännyt siitä.

Vääränlaisia ajatuksia poistamaan hmmm. itse asiassa en olekaan soittanut omalle avo psykalle ja sanonut noita että tahdon mielessäni vahingoittaa ja välillä tappaa kaikki, hyvä huomio. ei yksi lääke pahaa tekisi.

Mulle tuli ekassa duunissa paha paha burn out, sitten porttikielto duuniin, pahaa oloa sekä epäasiallista kohtelua ja paniikit vielä päälle, en nukkunut öisin yhtään kun pelkäsin koko ajan, silloin ei vielä ollut seronilia, oma keho, voisin kokeilla itse alkaa alas tuota esim. 1tabletti per aamu kuukaudessa tulee puoliintumisaika jolloin vaikutukset alkaa näkyä, ei kyllä ole kivaa olla itku kurkussa ja itkeä hysteerisenä kun katsoo kympin uutisia, ei sekään ole tarkoitus.

Itku kyllä helpottaa, se tunne tulee jostakin syvältä sielusta, pitäisi kait katsoa joku Hachiko elokuva ja itkeä taas vähän, sellaisen jälkeen kyllä meinaa tulla itku, eli ei ihan kuollut ole tunne-elämä, sitä vaan on kovettunut kuoreensa ja kaikille on sanavalmis aina torppaamaan toisten asiat sanomalla jotain tyhmää.

Sitä on jotenkin alkanut pelkäämään elämää ja tulevaa, sitä kääntää kaikki suureksi "vitsiksi" ja sitten menee sen suojaan, pelkään vaan että joskus tämä vitsi-suojaus pettää...

 

[jm82]

Sitä minäkin, sitten nauretaan "se juontaa juurensa lapsuudesta" pöh, mulla iskä kuoli kun olin 7v, tilalle tuli sekopää isä-puoli, elämä helvetti 10vuotta, ihan kuin vankilassa, ei ollut omaa iskää eikä enää kotona asuvia veljiä, siksi tuli kammo naisia kohtaa ja en voi rakastaa heitä, tunnen että olen kaappi-homo näitten muitten sairausten lisäksi, tunnen enemmän vetoa miehiä kohtaa kuin ketään naista, varmaankin kuten psyka sanoi niin äidin kanssa elettyä koko ikänsä mulle tuli piilo naisviha. Siksi nykyään ja lapsuudessa kaipasin kasvattavaa tukea antavaa isää. paha olla välillä. Koita jaksaa Sinäkin @Mendel

Sairaana sitä voi myös syyllistää sellaisia henkilöitä joita ei tulisi oikeasti syyllistää ja vihata. Voi siis aivan alitajuisesti vihata niitä tai samannäköisiä henkilöitä.

Mulle psykiatri kirjoitti sen vakavan masennuksen lisäksi F61.1 (häiritsevä persoonallisuusmuutos). Ja vielä erikseen siinä taisi olla skitsodisia (eristäytyvä) ja harhaisia piirteitä.

Nuo saa kai aikaan sen että syyllistää lähes kaikkia, paitsi ei oikeastaan kaikkein lähintä eli tyttöystävää, mutta yleisesti kaikkia muita. Voi siis vihata vaikka lähes kaikkia naisia noin esimerkiksi. Enkä myöskään koiraa ole syyllistänyt. Voi siis vihata vähän liikaa ja sitten tahtoo ahdistua aika paljon.

 

[Memory]

Minä ahdistun ja alan vihaamaan silmittömästi jos joku on minun kimpussani kun kärpänen, kuten sisko, tahtoo mun seuraa koska olen sen pikkuveli ja tahtoo jutella, kertoa kaikkea auttaa hirveästi ja itse tarvitsee apua, mutta se puhuu karmeasti, jää jääkiekko selostaja kauaksi poies, enkä kestä sitä (skitsoidi persoonallisuus).

Kerran pääsin psykan luokse, ei se oikein mitään muuta keksinyt kun että vähennetään lääkkeitä, syöt niitä liikaa
Ei kuunnellut yhtään mitä kerroin, sitten nooh.. tuo @jm82:n lääkkeet voisi olla hyvä jos vaikka soittaa avo-hoitajalle ja sanoo että mä tahdon välillä tappaa kaikki puukolla taikka työntää auton alle niin voisin saada @jm82:n tapaista lääkettä että vähäsen rauhoittuisin, tai sitten teen siitä liian ison numeron, kun on liikaa aikaa niin tulee hulluja ajatuksia, pitää olla koko ajan jotain tekemistä.

Syöpä oli oikein kiva minulle, vähän sai "Sinulla on pahasti levinnyt syöpä ja emme tiedä vielä kuinka paha, sulattele asiaa ja kysele huomenna lisää" :o nuku siinä sitten sairaalassa yö jotenkin, seuraavana aamuna kysymys jokaiselta kuten yleensä "kuolenko minä"?
Emme tiedä, toivottavasti et ainakaan tähän syöpään.
Se herätti minut ajattelemaan muutakin kuin tätä hemmetin muita sairauksia, nekin painaa päälle ja muistuttaa olemassa olostaan, kun kävelen niin jalkoja koskee, kun teen ex-murtuneella kädellä jotain sekin vihottelee, ei niistä pääse eroon.

Minä vihaan sikana ihmisiä jotka tulee liian lähelle, eli tunkee liikaa minun elämääni, saavat tulla käymään kun minulle sopii, mutta jos tulee joka aamu 06 kun nukun 02-12 niin pinnat palaa, sitten tahtoo sanoa jotain mutta tietää että jos siskollekin sanoo jotain niin heti tulee ero 3kk:ksi, ei kivaa..

Vaikeaa oli siskollakin, ei tiennyt miten reagoida syöpä uutiseeni, onneksi sain hyvät luettavat osastolta silloin , läheiselle oma kirjanen
"mitä tehdä kun läheiselläsi on syöpä" tosi hyvin hoidettu...

Nyt koiraa ulkolenkille, se on kiva kun käyttää minua 3-4 kertaa vrk:ssa ulkona sataisi vaikka lehmiä, pakko lähteä, ihan kivaa ja sitten aika menee stressivapaana kun antaa sen nuuskia kaikki paikat ja pyöriä lumessa.

Kiitos Sinullekkin @jm82

 

[jm82]

en tarkoittanut sillä itsetuhoisuutta, mutta oli niin paha olla että otin "tarpeeksi" n.20*2mg rivatrilia, tuli vähäsen pöhnä olo ei muuta, mutta psyka sanoi että kohta maksa sanoo poks että älä leiki, itsetuhoisena ottaisi ämpärillisen eli kaikki lääkkeet mitä kaapeista löytyy, mutta sitä on niin vihainen itselleen ja maailmalle että ajattelee "perkele, kun ei yksi tehoa niin otan kourallisen"
tämä on se yleisin resepti, jollei terva ja sauna auta niin sitten se on kuolemaksi...

Itse otin 15mg Opamoxeja jotain 4kpl ja niillä nukutti rennosti ja sikeästi se yö. Gabapentiiniä myös mulla olisi, mutta ilmeisesti sitä täytyisi ottaa tosi paljon. Pitäisi kumminkin poistaa ahdistusta, jos ottaa paljon. Itsellä muut lääkkeet on sellaisia, että ei niitä kannata väärinkäyttää, koska ei ole mitään hyötyä. Tai jos oikein heikko olo tulisi, niin 50mg Ketipinor ja 7.5mg Mirtazapin yhdessä tai erikseen otettuna poistaa ahdistusta ja nukuttaa. Mutta ei niistä tule niin rento olo kuin Opamoxista.

nyt odottelen että tämä 10v koira delaa, nooh, kannan sen sitten lääkärille, 100e tiskiin ja tuhkaukseen sitten 100-150e:lla toinen hauva ja taas alusta,

Tuo oma koira on kanssa melkein 9v. On samalla eka koira. On se koira siitä vähän huono, että hankaloittaa moottoripyöräilyä. Koira kyllä toisaalta tykkää olla auton kyydissä.

Vääränlaisia ajatuksia poistamaan hmmm. itse asiassa en olekaan soittanut omalle avo psykalle ja sanonut noita että tahdon mielessäni vahingoittaa ja välillä tappaa kaikki, hyvä huomio. ei yksi lääke pahaa tekisi.

Risperidon on aika vahvaa, mutta silti sitä käytetään joskus myös lapsilla ja käytös voi muuttua paremmaksi. On niitä myynnissä myös 0.25mg vahvuutena. Lääke ei sillä lailla muuta mitään, en ole ainakaan huomannut. Sitähän ei kyllä tiedä että auttaako lääke kaikilla. Itse en ole saanut rauhoittavia lääkkeitä, niin on joutunut tyytymään sitten Risperidoniin ja Ketipinoriin. Ketipinor lähinnä unta parantamaan. Risperidon voi siis hillitä noita ajatuksia ja toisaalta voi helpottaa oloa vähän jos ahdistaa. Ketipinor voi kai taas auttaa vähän masennukseen ja ahdistukseen. Siinä vaan haittavaikutuksena voi olla väsymys tai aika kovakin väsymys. Bentso lääkkeet on miellyttävämpiä käyttää, mutta onneksi noista muistakin lääkkeistä on ollut apua jonkin verran.


Itse oon saanut olla aika rauhassa, kun ei ole läheisiä lähellä. Sisaruksista en halua kuulla edes mitään ja asuvat kaukana. Kivahan se on silti joskus nähdä. Niin mulla on kai joskus kolmas psykologin työkykyarvio. Sitähän voisi leikillään vastata aivan väärin niihin testeihin, kun ei niillä ole oikein mitään väliä. Voi olla että minusta ei työkuntoista kovin helpolla saa.

 

[Memory]

Minulla tämä jo 5 dogi, eka tuli taloon pentuna 1974 mä olisin silloin jotain 7vee kakara, ihqja nämä koirat.
Mulle fiksu psyka aikoinaan kirjoitti lausunnon että tämä on minulle Terapia-koira ja siksi tarpeellinen.
Lahdessa ei tuolla lausunnolla ole kakan merkitystä, muualla on, esim. sosku maksaa terapiakoiran lääkärikulut
Eilen tämänkin turren kanssa leikittiin kunnolla pitkästä aikaa lattialla, hauska otus, hän tullee kuten tänäkin aamuna viereen vikisee ja nuolee naama "hei, sori kaveri mutta mulla olisi kakka-hätä"
Hauska, nyt se on tuossa pöydän alla jaloissa maaten että näpyttele sää kuten tavallisesti.

Nukuin kuulkaas kauniisti eilen otettujen 2*75mg Lyrican jälkeen, se nukuttaa myöskin hyvin.

Mulla sellainen psyyke ettei tartte olla kovinkaan ihmeellistä vaivan aihetta mielessä niin en hitto saa unen päästä kiinni, sitten päivällä jollet nuku päikkäreitä niin alkaa sydän tykyttää ja päätä särkee että "hei hemmo, menee vähäsen liian huonosti sekä lujaa"

Itsareista en tahdo kertoa muuta kun sen verran helpottaa jos joku on sellaisen tehnyt ettei siitä pastorien mukaan helvettiin joudu, kerran vaan kyselin pastorilta se sanoi:
"minun mielestäni itsemurhan tehneet pääsevät hekin taivaaseen mutta vähäsen syrjemmälle viheriöille mutteivat ihan Luojan lähelle"

Sen miettiminen on jotain filosofiaa josta en pidä koska mun mielenterveys on muutenkin niin heikko, kerran tuli kerholle haastattelemaan mielenterveys asiakkaita rouva, esitteli itsensä nooh minä tavallisena tapana esittelin itseni paikkaan ja tilanteeseen sopivana "hei, minä olen memory ja olen mielenterveyspotilas"
mitä sitä ammattiselle kaunistelemaan, asia erikseen jos olet jossain paikassa missä aihe ei asiaan kuulu, sehän on selvää.
Jollekkin vakavalle ihmiselle tuo lause voi olla liikaa, nooh ainakin siitä saa tilaa julkisissa ajoneuvoissa

 

[jm82]

ihquja nämä koirat.
Mulle fiksu psyka aikoinaan kirjoitti lausunnon että tämä on minulle Terapia-koira ja siksi tarpeellinen.
Lahdessa ei tuolla lausunnolla ole kakan merkitystä, muualla on, esim. sosku maksaa terapiakoiran lääkärikulut
Eilen tämänkin turren kanssa leikittiin kunnolla pitkästä aikaa lattialla, hauska otus, hän tullee kuten tänäkin aamuna viereen vikisee ja nuolee naama "hei, sori kaveri mutta mulla olisi kakka-hätä"
Hauska, nyt se on tuossa pöydän alla jaloissa maaten että näpyttele sää kuten tavallisesti.

Itseä vähän ahdistuttaa ja säikäyttää kun koira haukahtaa. Kumminkin aika kova ääni. Tuo koira ei kumminkaan niitä paukkuja yhtään pelkää. Korkeintaan haukkuu, jos katselen johonkin jännään suuntaan ja raketteja ammutaan. Ei ole siis yhtään paukkuherkkä, jos ammutaan vieressä pyssyllä. Ei ole onneksi tarvinnut eläinlääkärille viedä, paitsi niihin normaaleihin rokotuksiin. Koira ei ole ollut pennusta asti, vaan tuli mulle ilmaiseksi. Näyttelylinjainen saksanpaimenkoira. Tykkää kanssa haistella hajuja ja juokseekin se, jos itse juoksee. Just pakottaa lähtemään päivittäin lenkkeilemään mikä on ihan hyväkin juttu.

Nyt tavoitteena liikkua joka päivä vähintään 2000 askelta. Yksi päivä käytiin kolme kertaa lenkillä ja askelia tuli 11 400. Aktiivisuusranneke on hyvä, kun pystyy seuraamaan askelia ja näkee myös sykkeen, sekä unen pituuden. Koirakin on vähän väsyneempi, jos lenkillä yrittää juosta ainakin osan matkaa. Lisäksi oma olo paranee, kun rasittaa itseään kunnolla, jos vaan paikat kestää vaikkapa sen juoksun. Itse jotain vuoden kävelin ja nyt oon kokeillut sitä juoksua. Nilkka ei kestänyt sitä työntekoa, mutta kävellessä nilkkä on vähän parantunut. Täytyy vaan olla aika tarkkana jalan asennon kanssa, että ei jalka kipeydy taas uudelleen.

Mun koira antaa tassua, että lähdetään jo pihalle. Vähän koittaa huitoakin sillä tassulla ja että saisi huomiota itseensä. Tykkää myös rapsutuksista, mutta tulee vain silloin tällöin rapsuteltua sitä. Nyt se sai taas välistä nukkua vieressä ja voihan se vähän pukkia yöllä, mutta ei se oikein ole itseä haitannut, kun lääkkeet on niin voimakkaat, että en herää kumminkaan.

Itse en oikein tiedä että onko tuo terapiakoira mulle. Mutta onhan siitä seuraa. Kai kuntokin pysyy vähän parempana ja saa raitista ilmaa. Ja kun ei ole ennen ollut koiraa, niin toki pidän nyt loppuun asti koiraa, että tietää millaista se sitten on.

 

[Mendel]

Hieman olin taas jumissa ajatuksissa toissapäivänä. En saanut unta. Aattelin että kokeillaan nyt sitte 2x opamox. Ei mitään vaikutusta. edit: tai no ehkä tasapainoaisti heikentyi hieman ilman että se vaikutti mielialaan mitenkään.
Tuntia myöhemmin päätin mennä koneileen kiinnostaisko joululahjaksi saatu Han Solo leffa. Pystyin jotakuinki seuraamaan leffan loppuun mutta en kyllä saanu mitään säväreitä enkä mielihyvää leffasta enkä lääkkeistä. Leffan jälkeen ei vieläkään nukuttanut mutta ku tarpeeksi kauan pyöriskelin sängyssä niin lopulta kaiketi nukahdin.

Voxrasta oon huomannu että se tuntuisi aiheuttavan oikean käden puutumista.

 

[jm82]

Hieman olin taas jumissa ajatuksissa toissapäivänä. En saanut unta. Aattelin että kokeillaan nyt sitte 2x opamox. Ei mitään vaikutusta. edit: tai no ehkä tasapainoaisti heikentyi hieman ilman että se vaikutti mielialaan mitenkään.
Tuntia myöhemmin päätin mennä koneileen kiinnostaisko joululahjaksi saatu Han Solo leffa. Pystyin jotakuinki seuraamaan leffan loppuun mutta en kyllä saanu mitään säväreitä enkä mielihyvää leffasta enkä lääkkeistä. Leffan jälkeen ei vieläkään nukuttanut mutta ku tarpeeksi kauan pyöriskelin sängyssä niin lopulta kaiketi nukahdin.

Voxrasta oon huomannu että se tuntuisi aiheuttavan oikean käden puutumista.

Uneen parempi voisi olla vaikka 25mg Ketipinor tai 7.5mg mirtazapin ja noita voi käyttää silloin vaan kun tarvitsee. Mulla kestää 1 tunnin verran tai kauemmin, että alkaa väsyttää. Eli pitäisi ottaa sopivasti etukäteen. 25mg Truxal on myös yksi lääke joka väsyttää aika paljon.

Mulla Voxra ei ole muuttanut oikein mitään huomattavaa. Myös sen sun vanhan lääkkeen lopettaminen on saattanut aiheuttaa käden puutumista. Mutta jos johtuu siitä, niin pitäisi kyllä joskus parantua se puutuminen.

Opamoxista vielä että sehän on ahdistuslääke, eli ei se varmaan mielialaan niin vaikutakaan. Saattaahan se masennukseen auttaa, mutta lääke ei ole siihen tarkoitukseen tehty. Lisäksi opamox auttaa unessa pysymiseen, ei niinkään siihen että nukahtaisi nopeammin. Siihen ilmeisesti Diapam olisi parempi.

Ehkä se Opamox rauhoittaa oloa päivällä kun on virkeä. Silloin ainakin itse huomasin pienen vaikutuksen. Kannattaisi käyttää vain 1 kpl ja harvoin käyttää, niin silloin lääkkeen teho säilyy hyvänä pitkään.

 

[Mendel]

Niin siis kun joku täällä threadissä sano suunnilleen, että Opamox voisi koukuttaa sen miellyttävän vaikutuksen vuoksi niin sitä varten totesin etten huomannut sellaista vaikutusta.

Tuskin tuun tuota enää käyttään muuta kuin pahimmissa ahdistuskohtauksissa jos siitä sitte ois ees placeboksi.

Joku uus unilääke pitää tosiaan keksiä koska Voxra+Stilnoct tosiaan ei käy ja toi Opamox ei siihen toimi. Ens viikolla psykiatrin aika niin koitetaan jotain keksiä.

 

[Memory]

Itseä vähän ahdistuttaa ja säikäyttää kun koira haukahtaa. Kumminkin aika kova ääni. Tuo koira ei kumminkaan niitä paukkuja yhtään pelkää. Korkeintaan haukkuu, jos katselen johonkin jännään suuntaan ja raketteja ammutaan. Ei ole siis yhtään paukkuherkkä, jos ammutaan vieressä pyssyllä. Ei ole onneksi tarvinnut eläinlääkärille viedä, paitsi niihin normaaleihin rokotuksiin. Koira ei ole ollut pennusta asti, vaan tuli mulle ilmaiseksi. Näyttelylinjainen saksanpaimenkoira. Tykkää kanssa haistella hajuja ja juokseekin se, jos itse juoksee. Just pakottaa lähtemään päivittäin lenkkeilemään mikä on ihan hyväkin juttu.

Nyt tavoitteena liikkua joka päivä vähintään 2000 askelta. Yksi päivä käytiin kolme kertaa lenkillä ja askelia tuli 11 400. Aktiivisuusranneke on hyvä, kun pystyy seuraamaan askelia ja näkee myös sykkeen, sekä unen pituuden. Koirakin on vähän väsyneempi, jos lenkillä yrittää juosta ainakin osan matkaa. Lisäksi oma olo paranee, kun rasittaa itseään kunnolla, jos vaan paikat kestää vaikkapa sen juoksun. Itse jotain vuoden kävelin ja nyt oon kokeillut sitä juoksua. Nilkka ei kestänyt sitä työntekoa, mutta kävellessä nilkkä on vähän parantunut. Täytyy vaan olla aika tarkkana jalan asennon kanssa, että ei jalka kipeydy taas uudelleen.

Mun koira antaa tassua, että lähdetään jo pihalle. Vähän koittaa huitoakin sillä tassulla ja että saisi huomiota itseensä. Tykkää myös rapsutuksista, mutta tulee vain silloin tällöin rapsuteltua sitä. Nyt se sai taas välistä nukkua vieressä ja voihan se vähän pukkia yöllä, mutta ei se oikein ole itseä haitannut, kun lääkkeet on niin voimakkaat, että en herää kumminkaan.

Itse en oikein tiedä että onko tuo terapiakoira mulle. Mutta onhan siitä seuraa. Kai kuntokin pysyy vähän parempana ja saa raitista ilmaa. Ja kun ei ole ennen ollut koiraa, niin toki pidän nyt loppuun asti koiraa, että tietää millaista se sitten on.

Paniikkia ei mulle tule kovinkaan helposti tosi paikan tullen, verenpaine kyllä laskee ja tulee kylmä hiki. kerran meni vesiputki patterista ja kovalla paineella tuli veskiin jossa ei ole lattiakaivoa niin tulikuumaa vettä, vähäsen tuli äkkiä että "Mitä helvatti, apua" rättiä jne. vääntelin venttiilejä eikä sulkua ollut kuin kerrostalon kellarissa lukkojen takana, vähän nousi veri päähän että apua mitä nyt teen, osasin soittaa palokunnan paikalle ja sitten huoltomiehen katkasee pääveden poikki, 3h kesti että homma oli oli
Karmein kokemus koko elämässä, samaa tulee jos joutuu liikenne onnettomuuteen, jonkinlainen shokkitila jota ei osaa tai kykene hallitsemaan avuton olo, nyt sitten ollaan viisaita, palomiehet väänsi kupariputken poikki ja kaksikerroin, nyt kyllä olen paljon miettinyt että minulla oli kasteluletkua kaapissa ja :
- Olisin voinut itse katkaista putken ja laittaa sen teipillä kiinni ja vetää letkun kylppärin viemäriin
- olisin voinut tehdä sitä
- olisin voinut tehdä tätä

mutta kun paniikki tulee niin menin ihan lukkoon, hyvä että muistin 112:n numeron, tuli tosi tyhjä ja orpo olo.
Onneksi palomiehet olivat fiksuja eikä shokissa kuten minä, niin osasivat tulla paikalle ja katsoa että
"nooh homma on tämä ja päämäärä on tuo, eikun sitten duuniin"
Pahinta tuossa on nähdä ITSE ja KOKEA itse tuon tilanteen SYNTY, ei sen jälkeen jos tulee paikalle ole oikeastaan minulle mitään shokeeravaa.

Minäkin usein iltatorkuilla ja sitten koira näkee jotain ulkona, haukkuu kunnolla ja sydän ottaa vähäsen kierroksia, välillä mietin että alan kohta olla niin "rainainen" 51vee kakara että kohta en enää kykene pitämään villiä koiraa...


Mun dogi tulee sänkyyn öisin viereen jalkapäähän, sitten aamusta tulee päälle rojahtaen kun hokasee "jee se onkin heräämässä, mää vähäsen autan"

 

[Memory]

Hieman olin taas jumissa ajatuksissa toissapäivänä. En saanut unta. Aattelin että kokeillaan nyt sitte 2x opamox. Ei mitään vaikutusta. edit: tai no ehkä tasapainoaisti heikentyi hieman ilman että se vaikutti mielialaan mitenkään.
Tuntia myöhemmin päätin mennä koneileen kiinnostaisko joululahjaksi saatu Han Solo leffa. Pystyin jotakuinki seuraamaan leffan loppuun mutta en kyllä saanu mitään säväreitä enkä mielihyvää leffasta enkä lääkkeistä. Leffan jälkeen ei vieläkään nukuttanut mutta ku tarpeeksi kauan pyöriskelin sängyssä niin lopulta kaiketi nukahdin.

Voxrasta oon huomannu että se tuntuisi aiheuttavan oikean käden puutumista.

Tuolla joku mainitsi aikoinaan että hänelle tulee duunit kotiin mukaan, samaa mulla. on TODELLA karmeaa kun menee nukkumaan ja yön "tekee duunia" oikein eläytyy mukaan ja aamulla on kahta väsyneempi, en usko että aivot on todellakaan kunnolla levänneet
Minusta tuo kuulostaa jo melko vakavalta burn outilta.

Pahinta nukkumisessa on minulle nukahtaminen, usein oikein pinnistelen eikä tule mitään, sitten kun hokasen että rentoudu äläkä ajattele mitään, tyhjennä aivosi niin sitten nukahtaa, välillä on karmeeta kun herää keskellä yötä ja on hiestä märkä, ei ole painjaisia eikä mitään syytä, ei ole paksu peitto yms.

Mullakin usein houkuttelee "nouse sitten ylös koneilee ja katselee kivaa, sitten kun väsyttää 06 niin painu koisiin" virhe!
Mutta minkäs elämässä teet.

Broidilla oli aikoinaan stressiä kun nukkui vrk:ssa 3:n duunin ohessa vain 3-4h! autoin sitä junnuna, nooh, kerran sitten hokasin että mitäs nyt! alkoi vasen käsi sormista mennä tunto, se kohta kulki kättä pitki sydämen kautta kaulaan ja kurkusta alas, broidi sanoi että se ei ole mitään, nooh nyt sitten n.20vuoden päästä sekin hokasee että sehän onkin vakavaa sydämen vajaatoimintaa ja itsekin manailee että jää yöunet vähiin , onneksi on jo eläkkeellä niin ei ole 3:a duunia yötä myöten tekemässä, oli se karmeeta
02-03 lähtö aamulehden jakoon 06 kotiin, siitä se lähti postiin duuniin, siellä n.16-17 kotiin, sitten tekee autokorjaus kavereille oli oma Tmi. sitten 23-02 nukkumaan ja taas uutta rumpaa.

Pitäisi joskus lääkäriltä kysästä että mitä toi tollanen keho puutuminen tarkoittaa, se oli pahantuntuinen, kun se oli vain paikallinen, se oli 2-5cm:n kohta joka vaelsi ylöspäin..