Jos joku kaatuu fillarilla, niin harvemmin siinä sattuu mitään sellaista, että olisi syytä ohiajavien autoilijoiden pysähtyä ja sännätä auttamaan. Tässä tapauksessa olisi apua varmasti tarvittu, en kyseenalaista sitä, mutta edellisestä johtuen ei välttämättä ole asiaa ymmärretty. Leuan sijoiltaan menoakaan ei päällepäin näe ja jos fillaristi ei itse erityisesti ilmaise avuntarvettaan, niin helposti siinä tosiaan porukka posottaa ohi tietämättömänä.
Varmaan saa hyvät yöunet, kun miettii että mitä tuli tehtyä.
Viimeinen lause vähän särähtää ikävästi korvaan. Jos näkee jonkun makaamassa ojassa polkupyöränsä kanssa, niin minusta olisi kyllä syytä käydä kysymässä että onko kaikki hyvin, vaikka kaatunut ei erityisesti ilmaisisi avuntarvettaan tai näyttäisi pahasti loukkaantuneelta.
"Makaamassa ojassa" toki on selvä indikaattori pysähtyä, jos vain näkee sen kohteen. En kuitenkaan jaksa ihan heittämällä uskoa, että tuossa olisi ollut kyse siitä että uhri on oikeasti maannut maassa, eikä kukaan ole välittänyt. Maailma on kylmä ja ihmiset urpoja, mutta ei nyt sentään niin urpoja, tai ainakaan niin suurissa määrin, että kukaan ei auttaisi.
Kun pyörän vauhti kasvaa aloin viime kesänä ymmärtää edes hiukan noita. Syy on niin simppeli että kun vauhti lähenee 35kmh ja yli tai jyrkempi ylämäki ja pystyt pitämään itse vauhdin hyvänä niin 90% pyöristä tulee perä edellä vastaan ja osa vielä tukkii koko pyörätien. Lisää tuohon vielä kävelijät etenkin vaunujen tms kanssa niin houkutus tietyissä paikoissa ajaa autotietä ihan yleisen turvallisuuden nimissä. Itse päivin jarrut mallia isoihin levyihin pyörässä ja voin sanoa että muiden pyöräilijöiden arvaamattomuuden ja taakseen katsomattomuuden vuoksi tuli kyllä käyttöä. Perseestä autoilijan näkökulmasta, ehdottomasti. Pysyin 90% ajasta pyörätiellä mutta ruuhka-aikaan etenkin työmatkaa ajaessa ajoväylä oli välillä se ehdottomasti parempi vaihtoehto.
Edellä mainitun vauhdin kasvun lisäksi ainakin keväällä on useita viikkoja tilanne, että talven sorat seisovat pyöräteillä, jolloin pyöräily ajoradan reunaa pitkin on huomattavasti miellyttävämpää. Etenkin jos sitä vauhtia on hieman enemmän, niin liukkaalla asvaltin päällä olevalla soralla polkeminen on jopa vaarallista.
Laillista se ei silti ole. Tästä on ollut aika lailla puhetta mm. "mikä ärsyttää pyöräilijöissä" -ketjussa.
Liikenneteemassa pysyen laillista ei ole myöskään esim. ylinopeuden pienikään ajaminen, edes ohittaessa. Käytännössä ohittaessa tämä on kuitenkin usein järkevää turvallisuuden kannalta.
Yhtään enempää ot:seen mennäkseni mutta hitto että tuo 35kmh tulee helposti tasaisella tai yhtään loivassa alamäessä. 45kmh paikoilla loppuu itsellä välitykset kesken huippuja hakiessa ja sen 50kmh saa loivassa alamäessä. Jopa painavalla sähkömaasturilla katukumit alla huonokuntoisen polkijan toimesta (lue minun) sähköavun loppuessa 25kmh kohdalla. Tuntuu paikoin todella oudolta miten hitaasti osa pyöräilijöistä ajaa luullen olevansa ja käyttäytyen kuin olisivat se väylän nopein kulkija.
Itse asiassa noi 35 tai edes 25 nopeudet tuntuu aika kovilta sellaisella väylällä jossa on jalankulkijoita. Tulee tilanteita. Jos jalankulkija ei huomaa katsoa tai fifi päättää vaihtaa puolta.
Tässä syy miksi joskus se ajoväylä tuntuu paremmalta... Kotiin pitää päästä tai töihin painaa ja ei viitsisi kauheasti 15kmh laahustaa kruisaillen kun jaloissa riittäisi teho huomattavasti kovempaankin tahtiin (oli sähkö tai ei). Pakko sanoa että pikkusen hirvittää välillä miten osa pyöräilijöistä suhtautuu asioihin kuten jarrut. Painaa kuulema liikaa, on kuulema liian kallista, on kuulema aerodynaamisesti huonoja... Ja sitten ihmetellään kun meinataan jäädä alle tai ajaa jonkun yli. Kunnon jarrut pelastivat itseni enemmän kuin kerran viime kesänäkin ties mistä vaikka itse olisi teknisesti oikeassa.
Mitä helvettiä nyt oikeasti?! Ajatteleeko jotkut näistä kokovartalokortsuisista teiden ritareista noin? Menee vähätkin arvostuksen rippeet
Kyllä, erittäin erittäin moni. Ja se valituksen määrä kun kysyt että eikö muilla ole väliä... Ja älä unohda että jokunen vuosi sitten kovin ja kuumin muoti oli ns "fixit" eli pyörät ilman jarruja ja joissa ei ollut vapaarullausrattaita ja "jarrut" olivat se että poljit takaperin pyörän liikettä vastaan.Mitä helvettiä nyt oikeasti?! Ajatteleeko jotkut näistä kokovartalokortsuisista teiden ritareista noin? Menee vähätkin arvostuksen rippeet
Ei ajele. Kyllä niissä fillareissa jarrut on käytännössä kaikilla, mutta ne eivät välttämättä ole sieltä parhaimmasta päästä, kun halutaan säästää painoa.Mitä helvettiä nyt oikeasti?! Ajatteleeko jotkut näistä kokovartalokortsuisista teiden ritareista noin? Menee vähätkin arvostuksen rippeet
"Jarrut" juu löytyy, mutta ei niillä kyllä kauheasti pysähdytä nopeasti. Joskus tuli tuollaisen maantipyörän jarruja kokeiltua ja olivat mallia cantilever ja kunnossa ja jarruteho lähinnä nauratti ja itketti samaan aikaan. Ei kuulema voi päivittää edes v-jarruihin koska paino ja ja ja mitä muuta olikaan selityksenä. Itsellä ei moraali antaisi myöden ajaa moisella liikenteessä. Ei niin millään.
Niitä jarruja on moneen lähtöön, kuten kuljettajiakin. Hyviä levyjarruja ei voita mikään, mutta kyllä hyvät vannejarrutkin pysäyttävät ihan kivasti ja toisaalta paskat levyjarrut eivät, eli ei tuota voi yleistää ihan suoraan pelkästään jarrujen tyypin mukaan. Mm. täällä jotain vertailua maantiepyörien osalta.
Omassa maastomankelissa kanssa hydrauliset levyt enkä ole kokenut niitä painaviksi. Päinvastoin huollon helppous ja jarruteho verrattuna v-jarruihin aivan eri planeetalta.
Cantileverit on parhaillaan ihan tehokkaat. Tosin levyjen tultua ei muuta tarvitse miettiäkään.
Maantiepyörissä ei kyllä yleensä ole cantilever-jarruja, jotka on kyllä varsin paska keksintö. Sen sijaan ns. caliper-jarru mitä maantiepyörissä käytetään on varsin tehokas keksintö ja enemmän renkaan pito rajoittaa pysähtymistä.
No siis pyörästä riippuvaista. Mutta valitettavan usein näkee näitä "jarruja". Olisi edes prkl v-jarrut hyvillä paloilla. Ja mikä oudointa, suurin osan näistä jarruttomista sankareista on näitä 30-40v sankareita jotka ovat joskus junnuna olleet kovia pyöräilemään (juu olin itsekin mutta erona oli että yksi prioriteetti oli että yhdellä sormella nousee perä vauhdissa kuin vauhdissa tai en aja pyörää).
Niin sitä pitää
. Itsellä nelimäntäiset+200mm Shimanon lisäjäähdytetyt levyt. Pysähtyy.
Itse en muista koskaan nähneeni tällä vuosituhannella valmistettua maantiepyörää, jossa cantilever-jarrut. Ne olivat yleisiä jossain ketjuvaihteisissa peruspyörissä eli "hybrideissä" ja ysärimaastopyörissä, ennen kuin niissä vaihdettiin levyjarruihin.
Saattaa olla että oli myös omistaja vaihtanut. Tai voihan olla myös noita cyclocrosseja. En tosiaan tunne niiden eroja niin tarkkaan.
Heh, hiukka pohjoisempana aikoinaan samanlainen hivuttelu tilanne. Kaveri kaatui fillari-jonnen töytäisystä, pääsi pystyyn ja pamautti seuraavaa hivauttelijaa koulurepulla vastapalloon. Lähti pyörän kyydistä kuin nappi housuista
Siis täällä nauretaan vahingoniloisena sille, että joku tarkoituksella tönää pyöräilijän kumoon? Vain koska oli ottanut kontaksi jonkuin MUUN ihmisen kanssa?Heh, hiukka pohjoisempana aikoinaan samanlainen hivuttelu tilanne. Kaveri kaatui fillari-jonnen töytäisystä, pääsi pystyyn ja pamautti seuraavaa hivauttelijaa koulurepulla vastapalloon. Lähti pyörän kyydistä kuin nappi housuista
Ei vaan sille kun pyöräilijät törttöilee ja saa pilkaisen takaisin.
Jos pyörällä on menty hipaisuetäisyydeltä ohi, kävelijä on todennäköisesti kulkenut kuin euroopan omistaja vallaten koko väylän.
Niinkutsutut spandexit ovat usein täysin psykoottisia.
Et sitten vanhempaa (ja vähemmän liikenteen moraalikatoon) liittyvää videota löytänyt. Itseäni ahdistaa tieto siitä, että kyseisellä tyypillä on mitä todennäköisimmin ajokortti taskussa, eikä hän tilanteen tullen epäröi käyttää sitä.
